syyskuu 30, 2019

Nuorten vaellustarina 2019

Vaellus 2019

Kuvat: Anu Sandvik

Ryhmään kuului ohjaajina Lea, Anu ja Ville ihan vaan vaeltajina ilman kartanlukua toimi Ronja S, Ira, Ronja V, Fanni, Amanda, Miia, Petra, Nelly, Eedla, Iida ja Sofia

Ensimmäinen yö: p-paikalta Mäntyrovalle 11km, reitin piti olla helppoa maastoa 8km no, menihän se muutaman harhaan menon jälkeen nopeasti kuudessa tunnissa. Mäntyrovalle mennessä meidät valtasi epätoivo kun oltiin rämmitty monen suon läpi ja kävelty huonoja pitkospuita pitkin. Meistä yksi päätti myös koittaa miltä tuntuu kivinen lätäkkö ihan lähi tuntumassa. Kun viimein mökki näkyi kolmen aikaa yöllä, oli ilo suuri. Koitimme löytää puroa mistä saada vettä, mutta suruksemme puroa ei ollut. Oli se joskus ollut mutta ei enää. Meistä jokainen nukahti neljän aikaan yöllä autiotuvan tunnelmaan.

Seuraavana aamuna herättiin hitaasti. Ja löydettiin sadevettä mitä keittää, niinpä sadevettä. Seuraavaksi lähettiin kiipeämään Pallakselle, johon oli viitan mukaan 5kilometriä, sitäkö uskomaan noh jokaisen oma valinta. Nousua 5kilometriä ei mennyt hirmu vauhdikkaasti ja siksi päätimme jäädä Pallakselle yöksi, koska kukaan meistä ei pystynyt eikä halunnut lähtä kiipeämään tuntureita ylös 10kilometriä enään. Jäimme 5 aikaan pallaksen kodalle. Kaksi ohjaajaa nukkuivat teltassa ja me loput kodassa. Pallaskodalla oli muitakin käviöitä, kun mäntyrovalla oli vain muutama ohikulkija. Saimme silti vallata kodan ja nukkua siellä. Kymmenen aikaan oli jo kodassa hiljaista. Yöllä neljään aikaan kodassa oli sen verran kylmä, että meidän ihana ohjaaja Lea laittoi nuotioon tulet ja lämmittihän tuli ihanasti.

Seuraavan päivän tarkoitus oli mennä reippaat 10 kilometriä tuntureita ylös ja alas Rihmakurulle. Hyvin jokainen jakso painaa tunturin ylös. Ohjaajien lisäksi kolme meistä kävi huiputtamassa taivaskeron missä olympiatuli sytytettiin, kun Helsingissä oli -52 olympialaiset. Evästauon jälkeen alamäki vei meidät Rihmakurulle asti upeissa maisemissa. Rihmakurulta neljä meistä halusi jatkaa kolmekilometriä eteen päin Nammalakurulle, jossa oli yksi muukin ryhmä. Ilman ohjaajia nuudelinkeittämiset ja yöpyminen sujui mutkitta. Olihan siellä mahtavat maisemat kun iltayöstä revontuletkin päätti näyttäytyä. Rihmakurulle jääneet nukkuivat kodassa ja Nammalakurulle menneet autiotuvassa.

Sunnuntai aamuna lähettiin kaikki 8-9 aikaan kävelemään Vuontispirtille, jossa sauna odotti.

Alunperin meidän matkan piti olla sellaiset 25km, mutta nopeasti laskettuna meidän matka kyllä meni lähelle 40km…eikä tässä ole lapin lisää.

Tällä vaelluksella tsemppasimme toisiamme sanoen ”oot täydellinen just noin mutta muista vaikka uskot itseesi voit silti olla täysin paska”

Kuvat: Anu Sandvik