16 huhtikuun, 2020

Poikkeusolot opettaa

Nuoriso-ohjaajan mietteitä työstään ja muusta poikkeusoloissa.

Etätöissä ollaan nenä kiinni ruudussa miltei kokoajan.

Kun karsitaan työpäivästä työmatkat, ihmiskontaktit niin jäljelle jää aika tehokas paketti. Kotona etätöissä voi ihan helposti jättää kotityöt tekemättä, koska töissähän tässä ollaan. Pyykkivuori saa siis odottaa.

No mihin ne poikkeusolot pakottaa tai mitä ne opettaa.

Nuorisotyön pitäisi pysyä ajassa kiinni. Reagoida vallitseviin tilanteisiin, joustaa ja toimia. Nöyränä mennä tuulta päin ja uskalletaan myös kokeilla ja erehtyäkin.

Kun tämä poikkeustilanne on ohi, ehkä olemme oppineet jotain vapaudesta olla ja mennä. Voi taas hengailla huoletta julkisilla paikoilla. Nähdä kavereita ja kyläillä. Koulukin taas maistuu, kun saa kunnolla rutiineista kiinni. Harrastukset palaavat tauolta.

Meillä on elämässä paljon erilaisia porukoita, yhteisöjä. Niiden merkityksen huomaa ainakin silloin, kun kanssakäymistä rajoitetaan.

Toivon kovasti, että poikkeustilanteen jälkeen osaamme todella arvostaa ammattilaisia, jotka jatkoivat työntekoaan. Etätöihin ei ollut mahdollisuutta, vaan hommia painettiin tilanteesta huolimatta. Meidän kaikkien hyväksi.

Voiko yksinolosta tai eristäytymisestä oppia jotain? Auttaako se tuntemaan itseään paremmin, kun jää enemmän omien ajatusten kanssa.

Poikkeusoloissa koti on tullut tutuksi, toivottavasti hyvässä, ei pahassa.

Olen nähnyt somessa pyörivän sellaisen postauksen, jossa sanotaan: “heti kun tämä koronahässäkkä on ohi, niin ajattelin olla ihan vaan kotona muutaman päivän”. Aika hauska.

Koti on kuitenkin sellainen paikka, missä pitäisi olla hyvä olla. Toivon, että koti on poikkeustilanteessa ja sen jälkeen turvapaikka. Paikka, jossa on turvallinen olo, hyväksytty olo.

Silmut aukeaa. Päivä pitenee. Poikkeusoloista huolimatta.

Kevät tulee. Poikkeusoloista huolimatta. Vaikka moni asia on rajoitettu, peruttu tai siirretty, aika jatkaa matkaansa, ei pysähdy. Kohti kesää mennään ja ajallaan meille valkenee, mitä se tuo mukanaan.

Tämä blogiteksti on ajastettu. Tällä hekellä vietän talvilomaa. Sekin on todella tärkeää, se lomailu, jotta jaksaa taas virkeänä töihin.

– Nuoriso-ohjaaja Anna-Maija